Aallot
kaikuvat Kaarianmeren rannalla,
maisteri
Zidbäck irrottaa taiten valaalta valkeat hetulat.
Purjeet
nousevat, alkaa matka;
painolastimuulit
tömistelevät
hetulat
soivat ja soittavat laivaa, ne kampaavat Geminidejä,
siivilöivät
maisterin muistia, putoavia kaupunkeja, riisipaperihuoneita.
Rasva
palaa taas lampussa,
Zidbäck
punoo saaliistaan kartan, minuutit kulmamittaan
Kukkivan
vuoren kylään.
Keväällä
saa elävästä linnusta kestävät sulkakynät,
hanhen vasemman siiven
korpilta ohuimmat viivat.
Ruodosta irtoaa haiven, soutaa mustepisaraa
tumma taitteen joki, sinettisaari,
sydänmaan käärö.
hanhen vasemman siiven
korpilta ohuimmat viivat.
Ruodosta irtoaa haiven, soutaa mustepisaraa
tumma taitteen joki, sinettisaari,
sydänmaan käärö.
Kirjepaperin
paksu ja jäykkä taite voi kaataa ihmisen,
keksin
sitoa ympärilleni valaanluista tiukan kimpun.
Pedon
rasva palaa lampussa yökaudet
pystyn
lukemaan suorassa mustevirran kaihoa.
Luunsahaajien
hengitykset alkavat vinkua,
soivat
kuin valtameren laulu.
Yöllä
syttyy virtaava suisto
Geminidien
ikkunoista riisutaan verhot
kellertävä silkki,
tyhjyydessä putoilevat kaupungit eivät päästä ääntäkään
kellertävä silkki,
tyhjyydessä putoilevat kaupungit eivät päästä ääntäkään
Makaamme sairaina; sormenpäille jo tutut lankkukohoumat
kynnet
irtovat.
Valkeiden karhujen nostattamat tuulet
käpälöivät
laivaa vaahto karjuu
köysistön
vaihtuva sävelkiihko etsii lauluduuria
etsii
suoraa myötää
hampaiden
kolhimatta
vellovasta
kidasta ulos
jousisto
puupuhaltimet
hakevat
vertaistaan
kivisenä
loppumaton rannikko
Valaita
seuraa parvi vesipääskyjä,
poimimme
pelottomat punaiset niskat
putoilevat
ohuet
sateenrepeämän
huitaisu
hylkeenliha
keittyy tunteja
käristetyt
räpyläevät
Kielten
ja kirjainmerkkien salmi velloo juomaton vesi
iho
muuttuu, poskipäät, hiuksemme
Keskeltä
salmea yletyn molemmille rannoille
nostan
auringon, kierrän, lasken
pois
päivän - varjon
Kupolivuorilta
vanhaan kaupunkiin pionipihoja
sydänkammion
laskimo-ojia
puron
reunalla hajanaiset istutukset
kiduksiin
johtavat kaaret,
heijastuu
lampeen kumpuilevan puutarhan paju
pienen
kiertokulun hiussuonet, meduusatähdet
jokena
virtaavat kalansuomut, kammatun hiekan kivikuviot
emalikiillekaloja
pehmeäeväisiä siipijalkoja
pengerpellolla
patoreuna vedenluoma
keinuvat
oraat
Munkki
kumauttaa puusalolla temppelin pronssikelloa
heijastuva metallin hohde
pehmeä hämärä
heijastuva metallin hohde
pehmeä hämärä
Matalan pagodin sivuovesta kumartuu sisään isä David.
Kaminan vieressäkin hengitys höyryää.
Isä laskee tatamille isonlaisen kasviporttöörin,
heteiden ja emien huuman, suojuslehtien hunnut,
heteiden ja emien huuman, suojuslehtien hunnut,
hellävaroen siemenen,
kädessä sileän, kovan,
kämmenestä kohoavan kukkivan puun
Amsterdam, Lyon
Kunnioittavan nöyrimmästi
tiedustelee
lieneekö Teillä isä
maailmankolkan laidalla
reunan takana,,
riisuttavaksi puutarhaa,,
kokonaista metsikköä,, se
meiltä vielä
Dublinista Parmasta
puuttuu,
Siemenlaiva, rönsyperäsin
juurivesoankkuri,,
taivukkaiden salmet
parttenokarppiset maanosat
Kasvikosta oppisanoja
Juuresta
lisä,
ilma, pää
niskasilmikoiden
multiplex, ramosa
hoikalla
hännällä uloskohtainen, helmi.
Kun
tuuli lopettaa tuulemisen
puu
puulta kammattu uupumus
laskeutuvat
pilvet
kylmästä
säkenöivät jalkapohjat
valo
muratin lehdelle,
kukat
ymmärtävät syksyn
uudenkuun
juuret
rukousnauhat
sidotaan
syntyneen varsan
kaulaan
pyrähtää
unohtunut lintu
hetken
keinuva oksa,
taakka
lasketaan maahan
maa
ottaa vastaan
asteittain
häviää lämpö
kun
havuoksa, kun lehti, kun täyteys
pysähtynyt askel
haistaa
maatumiseen, makeuden,
hetken,
hetken
kahisee
joenmutkan ruovikko,
lampun
liekki palaa tasaisesti
juomavesi
loppuu maljasta
ikkunan
kosteus pyyhitään hihaan
suu
suulta pyyhitään suudelma
kuivan
tasangon horisonttiin
pudonneet
tähkät
toukokuu kampaa hiuksia
taitellussa kimonossa kehon lämpö
oksien
kärjissä huolelliset pisarat
-
haikaran pesällä sataa
Jälleen
odotan tulevaksi hänet.
Kevyesti
sataa lumi
lumikurkien tanssin jäljet.
Nykyiset
kasvomme,
toisillemme
tutut
ikuiset kasvomme.
Lehdistä
lehdentö
tyttö, korumainen,
varren
ympäri juoksevat kourasuonet
nyhii
pieniä hampaita
vedenalla
lainehtiva, kalvolla makaava,
ohut
hentukka, ainavehreä
Seitsemän
onnen jumala lähestyy
laiva
kohovesien vauhdilla,
kuin
aluksen paino nostaisi veden,
valuu
sateenrepeämä paperin yli
kuu
rannan yli, ravut perääntyvät
nopeat,
meren
liikunto
Kultaisen
temppelin portilla
kaistale huivia virtaa purossa;
Odotin sinua, kutsuin sinua
- maa laulaa
kaistale huivia virtaa purossa;
Odotin sinua, kutsuin sinua
- maa laulaa
Taitan
viuhkan hihaan.
Löytyy muisto koskaan näkemättömistä kasvoista;
viimeisellä hetkellä kuulu ääntäkään,
huudahdusta,
joka pitäisi lähellään,
tuulenpuuskaa portista
Löytyy muisto koskaan näkemättömistä kasvoista;
viimeisellä hetkellä kuulu ääntäkään,
huudahdusta,
joka pitäisi lähellään,
tuulenpuuskaa portista
Huoneen
tatamit, käytävän tumma puu,
liukuoven takana syyskylmän askeleet odottavat.
Kysyy: "Kuinka voit?"
liukuoven takana syyskylmän askeleet odottavat.
Kysyy: "Kuinka voit?"
riisuu
kengät.
Siipien
pesemisen päivä
ja levitän niiden värikkäät peitteet,
itse kannan Vesiportilta veden
kupillisen kaadan alkaen tyvestä
kupillisen, hennolla nokalla suin höytösädettä
parvi tarjoaa niskansa,
ruskea vuorenrinne pudottaa vanhoja pesiä
ja levitän niiden värikkäät peitteet,
itse kannan Vesiportilta veden
kupillisen kaadan alkaen tyvestä
kupillisen, hennolla nokalla suin höytösädettä
parvi tarjoaa niskansa,
ruskea vuorenrinne pudottaa vanhoja pesiä
Saarikaari
huojuu jalallaan
Rantaviivan
portilla kalmarit viittovat suuntaa
laattojen,
hautojen aliset liukueläimet
imukupit
painavat kidussydämet kaskelottien ihoon
naiset
levittävät kankaita aurinkoon
silkkivärit
Laulu
on kasvoilla naamio,
he
kääntyvät meistä varjoon,
Päivänvarjojen kuviot
kulkevat edellä
kelluva maailma, täynnä
hetkellisiä iloja
riisikakut lakkarasioissa
Hidastamme katupuiden alla;
korttipelejä, lintuhäkkejä,
lasten leikit
astrologien puodit
talojen äänissä
siivilöityy ikkunasäleikön valo
riisipaperista kuultaa
silkki
intiimi huone eksyttää
silmät
Varresta
sydämen
ympärillä täyteinen solidus
köynneliäs
humala vastoin päivää
myöten
päivää haaroista toishaarukkainen, haihtuva
Riisivainio laskee miekan
puiden silmuhalo, aukeavat lehtisilmät
korkea lintu, kukkaviuhka kaulassaan
avaa nokkansa ja huutaa
maata vedeksi
edellä heinähämähäkit
pakenevat häviä-aaltona
yksinaaraksiset
yhdeksänkoiraksiset
sikiäinnaurussa
Rokonarpisen
eukon piirtämällä kartalla
kukaan
ei puhu kieliä
kuljen
solatietä vanhaa jälkeä
sivuille
karkaavat lumisorkat
hämärä
bambumetsän
rungot lyövät korkealla talvea vasten
kylän
reunalla levähdän
majapaikat
ovat täynnä
vaatteessani
roikkuvat meluavat lapset
lumenviipymälammen
jäässä
hyppyyn
jähmettynyt sammakko.
Silmissäni
lämmitetty sake
sammakkoeläimet
muodoissaan sikiävät ylös
toukista
keuhkoraajaisiksi,
toisilla
on Adamin pää
ruumin
osat ja tasapaino,
aistimet,
toisilla
temppelimetsikön apinain hahmo.
Silmän pimeässä takakammiossa peilikuvaiset kädet
painavat
peukalot vastakkain
eliöiden
olemuksen oikea- ja vasensuuntaisuus
myötä-
vastapäivän sala
valmistan puumallin, kierrekotilon.
Pöydällä nylkeättä ja täyttämättä pulloon työnnetty ilmakehä,
se
tummui päiväkausien keittämisestä ja salamaniskuista;
elollisen
olennon rakennus.
Alkuaineet pelaavat pasianssia,
hiiret
sikiävät elämään likaisista vaatekasoista.
Tuuli
kääntyy ja pysähtyy kohti, katsoo
rytmitön vaatteen lepatus,
papyrusihon reuna pala palalta
kuusituhatta vuotta
edelläkiiruhtava katoaa kulmasta
helma.
Kiipimäjalkoja,
poheluita,
rytmitön vaatteen lepatus,
papyrusihon reuna pala palalta
kuusituhatta vuotta
edelläkiiruhtava katoaa kulmasta
helma.
Kivenhakkaajankujalta
kuuluu juhla
päivänvarjot
kelluvat parvina kangaskatokseen
lehdykkäisiä maan
lauluja, kasvaa pergamentti kerrallaan
versovat uomana virtaan
Palvelija
pesee vuorijalavan niintä joessa
ripustaa
pitkät kimput sillankaiteelle.
Ennen ensimmäistä kynttilää hämärän synnyttämä palvelija kumartaa vieraan saapuneen.
Ulkokaihtimen takaa astuu esiin hän.
Maa puhkeaa ja asettuu oksille laskee vapautuvat saaret
läpikulkemattomat latvat ajavat meren huoneeseen veneet
valujuonteen hidas katoaminen pinnan alle pöytä kelluu
ulospääsyä kuoriutuva purppura näytteet hioutuvat kiviin
vartalovoima kirkuu rantaviivalla portti suunnistavat
yömuuttajat tähdeltä tähdelle uivat käsistä vanhat sanat
nousuaalto laantuu tasaa ilmailmiön värisevä neitsytkalvo
iholla
tulikärpäset
Teelehdet
taipuvat maljoihin
laivauksen
suunnitelma, meritiede
vesirungon
varassa matkaavat kokoelmat
niille
makean veden hiljaiset tynnyrit,
sormet
kiitävät kartalla koillispasaati purjeissa
meren
mannerrinteet vaipuvat kynsiltä syvänteisiin
välillä
katse nousee ja hakee kaiun
painuun
se mukanaan
jättiläismäisen
pyrstön heilautus – pinnanalaiseen laaksoon,
pohjalla kartoittamaton pedon rotko
pohjalla kartoittamaton pedon rotko
Satakahdeksan ihtohimoa piinaa ihmistä
pronssikello
soi niiden tahdissa.
Tämä
kansa syntyy aina uudelleen
temppelissä
valaistumisen pyöreästä ikkunasta
he näkevät
täydellisen tyhjyyden
Mutta
minun Jumalani ikkuna on kulmikas
eksymyksen
ikkuna
näkymänä
koettelemus,
kauhistus
ainoasta rakkaudesta.
.
Kultarinta
kuunvalossa
hänen
kauneutensa
sataa
hedelmälehtiä
rakentaa
ruusuja
ruusujen
läpi umpisolmuja
siemenien
lävistys
lävistää
verhon.
Nimettömät
aallot; hiilimyrsky,
kasvattaa haamukuvan, rautaoksidikukkaset.
Riisuvat silminnäkijän suojaamattoman ohimon,
hänenkin hiustensa laineet.
kasvattaa haamukuvan, rautaoksidikukkaset.
Riisuvat silminnäkijän suojaamattoman ohimon,
hänenkin hiustensa laineet.
Temppelialueen vuosituhannet
riippuvat raskaina
lehteviä oksia täydessä
kukassa
kulkija saa kumarrella ja
väistellä
seremonioiden jälkihämärää
kumartaa tiellä, pitkät
oksat
hiljaisuus ja hämärä
eivät kaiuta ääntä
syksy
on muuttanut kylän savut kitkeriksi
nuudelikauppiaan
katse kääntyy pois, lyhdyn alta varjoon
jätettyämme
juhlan sulkeudumme omaan pyhyyteemme
toisiamme
kuin kosketellen
lyhyt
kulkue hämärtyy, muuttuu epäselväksi ja häviää näkyvistä
kun
taivaan vaalea nauha häviää polun yltä
otat
uuden otteen, vyötäröltäni
Terve
Maria armoitettu
Herra
Sinun kanssasi
sisältäni
kantautuu sateen ääni
lepattava
pelko
vangittu
Papio okinawensis
Siunattu
Sinä naisten joukossa
valmistaudumme
kuin näkymättömään tanssiin,
aie
paeta tunnetta, toteutukoon se tunne
Pyhä
Maria, siunattu olkoon kohtusi hedelmä
kastuneet
hihani puuhedelmien keruusta painavat
rukoile
meidän syntisten puolesta
unissani
saattavat meitä tapahtumat
meren
porttiin taipuvat aallot
näen
syvälle kirkkaat kivihelmet laivan pohjaa väistämässä
Vanessa
samurai ilmassa ajautuu tuulen aavalle
kuin
käyttämätön kirjainmerkki, laskeutuu hänen olallensa
Jumalan
Äiti
nyt
ja hetkellä kun voitamme synnin
etäisyydet
kaatuvat ja häviävät
vaate,
jonka hänelle ojensin, avaan hänen päältänsä,
kerään
vyön, tuhannet kudotut onnen kuvat,
on
vain ajatus rakkaudesta
Amen
Kukista ja siittimistä
kukostus,
kukkaisto,
sädehtii
(radians)sopimaton kehto,
kupu
sikiäisalainen, kiekuvat emipeilit
Pitäisi kiittää, (kiitos
varjolle)
”Pyydän,
että olet hyväksi minulle”
(varjo), toivotan vieraan
viihtymään
olla olemassa
mikä on, on myös
(olemassa) joku,
on (olemassa) joku
kyllä on
olemassa hänen varjonsa
sinetti,
huoneessa
sinä – me - yksikössä
lauseet valmiiksi piirrettyinä
tunkeutuvat sisääni
hitaasti öljytyt
ruumiinosat
-
sydän lyö ylimääräisen kerran
sen
värisevä kohta
vartaloiden yhteydestä
sammalpeitteinen toinen
toiseensa, yhteenkasvettuu
siivet,
kääriytynyt huulikukka
minne jätän ruumiini
pystytän merkin, lipun
arat huulet, kruunun
kirkkaan valojuovan.
minne jätän ruumiini
pystytän merkin, lipun
arat huulet, kruunun
kirkkaan valojuovan.
Tunsin
peukalolla reunan
maan ja taivaan rajan,
taipunut paljas niska
työnnät itsesi kauemmaksi,
vaikka
vaikeroit lähelle rajaa
näkymätön kaikkeus
maan ja taivaan rajan,
taipunut paljas niska
työnnät itsesi kauemmaksi,
vaikka
vaikeroit lähelle rajaa
näkymätön kaikkeus
Sydämet
yöllä
hidastetusti kasvokkain,
suuhusi, mustaan esirippuun, puhkeaa
nielun tunneliaukko
reunalta häviää sukeltaja
hidastetusti kasvokkain,
suuhusi, mustaan esirippuun, puhkeaa
nielun tunneliaukko
reunalta häviää sukeltaja
Hedelmästä
tikkelin
marja mono disperma
putoamatta
puhkeava unimultilocularis
yksisimeninen
nivellisko, varisevat pesät
kota,
kivi, luu
Rakastan sinua sulkemassa silmiä,
valkoinen
ihosi, silmänympäryksiä
jokaisessa puutarhan pimeydessä
valo
ja huudot,
huuhtoutumatta
pellonreunan kuoret
satuttavat
minua,
valtamerien
kuolevat aistit
Yhä
yövaatteessa -
shakuhachin
soittaja on mestari,
hengitysääni
muuttuu omakseni
kuuden
tatamin huoneessa
ääni
lentotähtiin
Unohtuu
paistettu ankerias
syömäpuikkomme
ovat sekoittuneet
Kuivuneen
heinämaan holviin
jätämme
hämähäkit vaimeakeltaiseen
huhtimulta
(haju,
jonka löytäisi jokaisesta keväästä)
kuljemme
paahdemuistoa (alleviivaisin maan tuoksun)
kaarrumme
onkaloihin
kaarrumme
onkaloihini
Hän
leikkaa kyntensä
veistää
sen veneeksi
soutaa
ja
sydämeni
on täysi.
mikä on vuoteen nimi
mikä
on päänalusen nimi
seinien
nimi huoneessa
kun
täydellisestä hetkestä noustaan
sateen
valkoinen
katseeni
pesällä
pudonnut
lasin
sija
valmiina
pitkä
väri
kohottaa
ensimmäisen
viiva
ilmassa
huhtikuun
muna
antauduin
liikesarjoille
viipyilevä kumarrus
silkkiliinan taittelu
alusasujen pukeminen ja nyöritys,
hiljainen ääni
hohtaa himmeästi
liikesarjoille
viipyilevä kumarrus
silkkiliinan taittelu
alusasujen pukeminen ja nyöritys,
hiljainen ääni
hohtaa himmeästi
Neljäntenä
iltana söimme vain kevyesti.
Läpikuultavia nauhoja oli ripustettu ruokapöydän ylle,
ammoniittilampusta tulviva pehmeä valo piirsi seinälle kuorensa ympyrän,
käännepiirin rajaksi
maljakon kukkaset pimeyteen
Siemenestä
Läpikuultavia nauhoja oli ripustettu ruokapöydän ylle,
ammoniittilampusta tulviva pehmeä valo piirsi seinälle kuorensa ympyrän,
käännepiirin rajaksi
maljakon kukkaset pimeyteen
Siemenestä
kaksivaltiainen
sydän,
ide
kiertynyt pienukainen
valheellinen
siemenvaippa
Pidentyvä pimeä
katsuran keltainen,
sydämeni
Ikkunassa hämärtyvät hedelmäpuut,
metsikön taakse laskeva aurinko
löytää pihaltani kirsikan oksan.
Päivä on tuntunut pitkältä.
Oven takana odotamme vauvan ensi-itkua.
Pilvettömänä
yönä tähtiluettelot täydentyvät kun
oviaukon hämärästä taivaanpallomalli levitetään yllemme;
säteilylain peilissä silmä näkee tähden värin
heijastuvat granaattiakin punaisemmat
Siriuksen kirjo,
selkärankaisen pyrstötähden kirjo
oviaukon hämärästä taivaanpallomalli levitetään yllemme;
säteilylain peilissä silmä näkee tähden värin
heijastuvat granaattiakin punaisemmat
Siriuksen kirjo,
selkärankaisen pyrstötähden kirjo
Lähellä
joku itkee, sade valuu
lehtisuonista hevosen kylkeä
peltokanavia myllyn suuhun
itkee uudestaan putouksia
vedenkantajan horjahtava
askel
puunkantajan
lapsenkantajan;
kasvot alustamattomat vasta,
missä alkavat lapsen, äidin kasvoista,
rakastuneen tyttären äidin
kasvot
syntyneen, synnyttäneen
hätkähdys,
salasana supistukseen
”sikiäimen
päästä lähtee vartalo”
näkyvä haju
näkyvä haju
Rihmahoikkaisella vartalolla
(stylus),
istuupi luotti.
Vartaloputki (canalis
stylinus) päästä päähän,
ompi kuin kulkeva reikä
hengittävä sikiäinkolo
Ovensuussa käsillä
tartuttu
miehen iholla syvyys
karttaa silmiä silmittä
kulkea nopeaa valetta
miehen iholla syvyys
karttaa silmiä silmittä
kulkea nopeaa valetta
Vaahteran pudonneet värit
sisemmän pihan kivetyksellä
kuun alta sysinäkymättömään
Lapsi
ratsastaa porttini ohi vesipuhvelilla
hento vasikka seuraa perässä.
Olen jo pessyt siveltimeni päivän työstä,
kirjoitusmerkeistä, kuin mutaisen sorkan.
hento vasikka seuraa perässä.
Olen jo pessyt siveltimeni päivän työstä,
kirjoitusmerkeistä, kuin mutaisen sorkan.
Neliraajakorentojen
heimon
sidon hiuksiini huoneen, niskan
värisyttävät siipiään,
kukat sängyllä.
sidon hiuksiini huoneen, niskan
värisyttävät siipiään,
kukat sängyllä.
Lampun
sammuttua kynttilä jää lepattamaan
ikkunasta
kai vetää
näky
- kuinka nurkka olisi liekeissä -
saa
minut soutamaan, tekemään itsestäni veneen,
suupurjeen
melomaan
pois
suonikarttaa keuhkoista kiduksiin, pois
niitä
jokia, jotka avautuvat putoamisen jälkeen
maavesiä,
hitaasti virtaavia hajonneita metsiä
ammoniittivuoristosta
kohoavat
helmiveneet,
uimakellot
ohuet
asuinsavut
Yökorentojen
yöt huoneessa
laskeutuu
matolle suljettu ilma
siivet
pystyssä suljetut seinät
vastakkain
ylöskammatut
hiukset paljastavat
niskan hohde
varovasti
suu, aavistus
välähtää
melkein kadonnut
Puki
minut veteen veden vaahto
kämmenestä kudottu vaate
se oli poretta
koputus jalkapohjista
kämmenestä kudottu vaate
se oli poretta
koputus jalkapohjista
Vaahteran pudonneet värit
sisemmän pihan kivetyksellä
kuun alta sysinäkymättömään.
Niin
hienon sateen luulin hengitykseksi
kuvittelin hennoille aalloille janoiset.
Joi, ahnas suu, kohoilevan rinnan.
kuvittelin hennoille aalloille janoiset.
Joi, ahnas suu, kohoilevan rinnan.
Saat
kurjet lentämään huoneeseen
parvet
kiedot sängyn yli pohjoisesta etelään
kutsut
sisälle taivaan,
(pilvet nurkkaan)
vedenhopea
taivaan
ilmavirran
äänen
seisahdus hengähdyksen
ajaksi
Vyöttyvät vaatteet
silmäykset
olen vieläkin sisälläsi helähtää
Nukkuvia liikkeitä en nähnyt
untasi
hukatun järven verran haparoi tyyni
Mitä enemmän tutkin, sen vähemmän tiedän
siemenen viisaudesta, neulasten määrästä puun huminassa,
palosta vaalealla iholla, palon jälkeisestä sydänlamauksesta.
Talojen ovilta kulkuani katsellaan kuudennelle kadulle saakka,
katsellaan sydänalaani, onnen ikää.
Hiekkapöly leijuu hämäränsäteissä, Kisokaidōn tiellä Kiotosta Edoon
apinakauppiaan kärryistä on pudonnut pyörä,
päällimmäiset häkit suistuvat särkyen villikaalien lomaan,
eläimet mölyävät
vapautuneet katoavat auringon tikkaita.
Jatkan kävelyä käsialasi pisteisiin
pilkkujen keitaat levittävät uudestaan käden liikkeen
ranteen vilahduksen hihansuusta
Jumalille omistetun laulun.
Tulikipinöiden noki vetää vanan jälkeeni
piirtää kirjeeseen käärinliinaa
alkutervehdyksestä alareunaan.
Suljimme hellästi toistemme silmät, käänsimme vastakkain tiet,
siivilleen rakennetut yhdessä liitäisivät keskelle tuulenkalojen parvea.
Missä olet? Merkki maanradan kaarella
siellä kaukaista tuulastuslyhtyä pienempi.
Kuka tanssii kukan sisällä?
Kenelle tarjoillaan valkomuotoinen kultajänis?
Kenen leijuva tuoksuaine,
satalehtiruusu?
Kenelle tarjotaan vuodekomeron rakkaudenateria?
Taivaaseenastuminen
alkusynty
kädenjälki kuin ankkuri?
Ilmanko
vai illan lämpö;
älä kosketa kasvojani kun nukun
muistia ohimolta oksien alta.
Rakensimme temppeleitä toisillemme
peilejä pyhäkköön.
älä kosketa kasvojani kun nukun
muistia ohimolta oksien alta.
Rakensimme temppeleitä toisillemme
peilejä pyhäkköön.
Sarastuksen
lohikäärme astui puutarhaan
kosketti
kaihdinta
miten
vielä halu kääntäisi kaulaa
avaisi
näyt, heittäisi taakse pään
sateenrepeämät
huokaisi
Säie katkeaa;
kaadan kuin metsän
käännän astuvan kaaren, kuvarullan
aamun lyötyä
Säie katkeaa;
kaadan kuin metsän
käännän astuvan kaaren, kuvarullan
aamun lyötyä
Laivaa lastataan kaikilla
kirjaimilla
jotkut kirjaimettomat
aavistus viidakkoisten
aarteen sukulaisuudesta
tunnettu huuto ja laulukaiku
käyttötarkoituksettomat
höyhensulat
kymmenien lintuhäkkien
mykät
Maljan
valo
uusi hunaja, se on valutettu päivänvaloni,
hukuttaa nieluun katukaupustelijat,
jää varjopuolelle jalokivihiojien sokea saalis
uusi hunaja, se on valutettu päivänvaloni,
hukuttaa nieluun katukaupustelijat,
jää varjopuolelle jalokivihiojien sokea saalis
Ohuin
neula, hienoin lanka;
purjeenpaikkaaja korjaa vaatteen revenneen sivusauman,
krysanteemikuvio lepää
terälehdet sylistä lattialle
purjeenpaikkaaja korjaa vaatteen revenneen sivusauman,
krysanteemikuvio lepää
terälehdet sylistä lattialle
Pöydältä kämmensyrjä, viimeiset kukkien pölyt
kanoille latina, reunan yli
valoa taittavan lasisiiven
suomut,
väri on auringon illuusio,
suurissa laatikoissa
lakkarasioiden pumpulirivit;
suurissa laatikoissa
lakkarasioiden pumpulirivit;
insécta, täydelliset
kuivuneet liikuntoelimet
ilmanhalkaisijat
piilokimaltelevat särkymättömät
herätessä lentää täysi
laivue samaan suuntaan
pienimpiä kovakuoriaisia,
huolilliset hanhensulkakääreet
Siemenet pakattuna
tynnyreihin
kokoelma rikkautta rapisee
lemmikkejäni rakkaani
Itutaimien juuret multaan ja
säkkikankaaseen käärittynä
pensaat oksapiiskoina, puut
suurissa astioissa
juurakot haudattuina,
mukulat, pistokaskimput, paperikääreet,
kuivat sipulit, sipuliumput,
solmusydämiset
Lasti hohtaa kuin puhdas
jadesade
kirkkaassa aamussa
voittaa meren
kun jumalaista lasta
kannetaan
Isä, aina vieras
hän sitoo irtileikatun
lettinsä nenäliinapuun rungon ympärille
kannella koditon puu ja
mustassa seremonia-asussa pappi
isänpojanjapyhänhengen
.
©
chr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti